Kun päästiin perille, niin sainkin odotella vaan pari tuntia autossa. Lopulta sitten minäkin pääsin ulos, vaan emännän mokoma ei antanut minun etsiä rauhassa sopivaa kakkapaikkaa, vaan vei minut kuvauspaikalle. Me nimittäin tehtiin tänään elokuva ja minä olin siinä pääosassa. Emännällä oli joku sivurooli ja isäntä oli kameramiehenä.
Ensin mentiin ohjaajatädin luokse. Se sitten otti minut matkaansa ja kävimme pienen mutkan muutaman metrin päässä emännästä. Sitten ohjaajatäti heittäytyi liian tuttavalliseksi ja alkoi kopeloida minua. Minä en moisesta oikein tykännyt.
Seuraavassa kohtauksessa leikittiin vähäsen, minulla ei oikein kiinnostanut leikkiminen, kun minullahan oli se kakkahätäkin. Seuraava kohtaus oli vähän kiinnostavampi ja pääsin jahtaamaan viehettä. Hauskinta tässä osuudessa oli se, kun sain leikkiä emännän kanssa sitä kivaa leikkiä, jossa se kutsuu minua luokseen ja minä pyyhällän tuhatta ja sataa ohi tai menen omia polkujani ja emäntä yrittää jahdata minua. Jos se emäntä olisi käskenyt minut luokseen, olisin ehkä saattanut harkita tottelemista.
Seuraava kohtaus olikin sitten aika tylsä. Siinä emäntä vaan seisoi kolme minuuttia hiljaa paikallaan ja tuijotteli jonnekin puitten latvoihin. Ensin nuuskiskelin maata, vaan kun ei ollut kovinkaan kiinnostavia tuoksuja, istahdin emännän eteen odottelemaan, josko jotain tapahtuisi. Vaan kun mitään ei tapahtnut eikä se edes vilkaissut minuun, niin päätin sitten ottaa relasti ja köllöttelin.
Seuraavassa kohtauksessa siirryttiin paikkaan, jossa metsän reunassa oli joku nainen, jolla olisi kovasti haluttanut leikkiä minun kanssa. Tyyppi oli kyllä ihan kiinnostava, mutten oikein jaksanut innostua vieläkään leikkimisestä. Kun kohtaus oli ohi, löysinkin vihdoin sen sopivan kakkapaikan ja pääsin helpottamaan oloani. Emäntä huuteli taas minua ja juoksin täysillä sen ohi. Kun sitten pysähdyin nuuskimaan jotain tosi kiinnostavaa tuoksua, emäntä nappasi minut kiinni.
Pari seuraavaa kohtausta olikin sitten hieman jännempiä. Käveltiin metsässä ja siellä pomppasi yhtäkkiä maasta haalari! Säikähdin sitä, vaan kun emäntäkin uskaltautui kyykistymään sen eteen, niin minäkin menin haistelemaan sitä. Seuraavaksi käveltiin taas metsässä ja siellä olikin sitten joku rämisevä juttu. Se ei ollut niin jänskä kuin haalari ja menin haistelemaan sitä ennen emäntää.
Seuraavassa kohtauksessa näinkin sitten elämäni ensimmäisen kerran aaveita. Ne ei kyllä olleet erityisen pelottavia ja taas ehdin haistelemaan ne ennen emäntää ja siinpä selvisikin, että ne ovat vain ihmisiä.
Seuraavaksi mentiin taas leikkimään, mutten tälläkään kertaa jaksanut innostua kovin paljon. Tällä kertaa sain leikkiä emännänkin kanssa, vaan joku hullu rupesi ampumaan lähistöllä kesken leikin. Ja ampui vielä toisenkin kerran! Siinä vaiheessa minulla ei oikein kiinnostanut leikkimiset. Sitten seistiin hetki paikallaan ja vieläkin se joku ampui, minulla tuli jo mieleen, että näinköhän tässä joutuu ammutuksi. Vaan onneksi ohjaajatäti huusi sille jollekin, että ei ammuta enää. Emäntä yritti vielä saada minua leikkimään, mutta ei minulla kyllä napannut yhtään tuommosten säikyttelyjen kautta.
Emäntä aikoo antaa oman raporttinsa myöhemmin, kun on katsonut videon. Ja se elokuvakin tulee näytille, kunhan se on editoitu. Että semmonen reissu tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti